Amerikancockerspanielilla esiintyviä vikoja ja sairauksia

Kuten kaikilla koiraroduilla, myös amerikancockereilla esiintyy periytyviä vikoja ja sairauksia. Suurimmaksi osaksi periytyminen tapahtuu resessiivisesti eli piilevästi, kaikkien sairauksien kohdalla periytymismallia ei tunneta ja joissakin tapauksissa yksilön sairastumiseen vaikuttaa perimän lisäksi muitakin tekijöitä. Tällaisen piilevän taipumuksen kantajaa ei voida tunnistaa pennun/koiran ulkonäön perusteella. Vastuuntuntoinen kasvattaja käyttää jalostukseen vain mahdollisimman terveitä koiria. Kaikesta huolimatta saattaa tapahtua, että kaksi tervettä siitoskoiraa, jotka kasvattajan tietämättä kantavat piilevänä samaa sairaustaipumusta, paritetaan keskenään ja tulokseksi saadaan sairas tai sairastuva yksilö.

Usein nämä piilevästi periytyvät sairaudet puhkeavat vasta, kun koira on jo ohittanut pentu- ja nuoruusiän. Kaikki synnynnäiset sairaudet eivät ole perinnöllisiä eivätkä myöskään kaikki perinnölliset sairaudet synnynnäisiä. Ostajan tulee ymmärtää, että hankkiessaan pennun, hän ostaa sen siinä kunnossa kuin se luovutushetkellä on. Pennun terveydentila luovutushetkellä käy selville eläinlääkärin lausunnosta, joka kasvattajalla tulisi olla jokaisesta pennusta.

Kaikilla roduilla esiintyy vikoja ja sairauksia ja yleisesti ottaen amerikancockerspanielia voidaan pitää hyvinkin terveenä rotuna.

Silmäsairaudet (PRA, HC, RD)

Amerikancockerspanielin PEVISA-ohjelmaan kuuluu pentueen vanhempien silmätarkastuspakko. Pentueen vanhemmilla pitää olla astutushetkellä virallinen silmätarkastuslausunto, joka ei saa olla 12 kuukautta vanhempi.

PRA on silmän verkkokalvosurkastuma, mikä aina johtaa koiran sokeutumiseen. PRA on varsin harvinainen ainakin suoritettujen silmätarkastusten löydösten perusteella. PRA alkaa usein hämäräsokeutena. Amerikancockerilla oireet ilmenevät usein vasta koiran ollessa iäkäs. PRA on aina perinnöllinen ja sen periytyminen tiedetään. Se periytyy yhdellä geeniparilla väistyvästi, eli sairaan koiran molemmat vanhemmat ja kaikki jälkeläiset ovat kantajia.

HC on perinnöllinen harmaakaihi, mikä useimmiten johtaa koiran sokeutumiseen ennemmin tai myöhemmin. Harmaakaihi ilmenee silmän mykiön eli linssin samentumisena ja edetessään on havaittavissa paljainkin silmin. Amerikancockerin HC voi alkaa mistä osasta mykiötä tahansa, ja voi ilmetä missä iässä tahansa - aina 1-vuotiaasta yli 7-vuotiaaseen. HC:n periytymistä amerikancockerilla ei varmuudella tiedetä, mikä tekee sen vastustamisen entistäkin vaikeammaksi. Vahvimpana periytymisteoriana on "yhdellä geeniparilla väistyvästi" kuten PRA, mutta epäillään myös, että periytymiseen saattaisi vaikuttaa useita geenipareja.

RD tarkoittaa sitä, että koiran silmän verkkokalvossa esiintyy poimuja. Amerikancockerspanielilla saattaa hyvinkin olla muutama poimu, eikä se vaikuta näkökykyyn millään tavalla. Jos poimuja on kymmeniä, se saattaa aiheuttaa verkkokalvon irtoamisen. Tällaisia tapauksia ei amerikancockerilla ole raportoitu.

Mikäli koiralla todetaan HC eli perinnöllinen harmaakaihi tai PRA eli verkkokalvosurkastuma, sen jälkeläisiä ei rekisteröidä. RD-poimut eivät estä koiran käyttämistä jalostukseen.

Amerikancockerspanieleiden silmäsairaudet saattavat puhjeta vasta myöhemmällä iällä. Silmätarkastus kertoo ainoastaan tilanteen tutkimushetkellä, eikä takaa sitä, että koira on terve vanhemmalla iällä. Tämän vuoksi olisi tärkeää tutkituttaa etenkin vanhenevien koirien silmiä. Samoin olisi tärkeää tutkituttaa aivan tavallisten kotikoirienkin silmiä, koska väistyvä periytymismalli on kasvattajan näkökulmasta katala: tervekin koira voi periyttää sairautta. Tätä kantajuutta ei ainakaan toistaiseksi voida selvittää, vaikka geenitestejä onkin jo kehitteillä.

Yleinen koirien vanhuuden kaihi, joka heikentää näkökykyä, ei ole varsinainen kaihi vaan seuraus iän myötä tapahtuvasta linssin tiivistymisestä.

Lonkkaniveldysplasia

Lonkkanivelissä esiintyy kasvuhäiriötä, josta kansanomaisesti käytetään nimeä "lonkkavika". Nivel muotoutuu kasvuaikana ja jos "muotti on viallinen", tuloksena on matala lonkkamalja ja siihen epäsopiva reisiluun pää. Sairas nivel kuluu käytössä ja ajan mittaan seurauksena on nivelrikko. Nivelten kasvuhäiriöt aiheuttavat paljon enemmän ongelmia suurilla, painavilla koiraroduilla. Kuitenkin myös pienillä roduilla, kuten amerikancockerspanielilla, tavataan lievempiasteisia muutoksia lonkkanivelissä. Erittäin harvoin lonkat kuitenkaan vaivaavat jenkkiä. Kaikki niveltutkimukset suoritetaan röntgenkuvauksena. Lonkkaniveldysplasiakin on todettavissa röntgenkuvista. Ns. virallinen kuvaus voidaan suorittaa koiran ollessa vähintään 12 kk ikäinen, ja Suomen Kennelliitolla on virallinen luokitus A-E, jossa A ja B ovat terveitä ja C-E eriasteisia sairaita. Koiran liikunnasta tai makuutavasta ei lonkkien tilannetta voi päätellä, röntgenkuvaus on ainoa tapa.

Lonkkanivelen, kuten muidenkin nivelten kehitykseen vaikuttaa vain osittain perimä. Tiineys- ja kasvuajan ruokinta ja pentuajan rasitus vaikuttavat myös. Rotuyhdistys suosittelee etenkin jalotukseen käytettävien koirien lonkkien kuvaamista.

Patellaluksaatio

Patellaluksaatiossa polvilumpio siirtyy normaalilta paikaltaan reisiluun alapään telaurasta polven etupuolelta sen sisäpuolelle. Oireet vaihtelevat vaikeusasteen (I-IV) mukaan. Tavallisimmin tilanteessa, jossa polvi luksoituu ja palaa heti sijoilleen, koira liikkuu epäpuhtaasti hyppien ja loikkien välillä kolmella jalalla. Läheskään aina omistaja ei huomaa koiran liikunnassa mitään poikkeavaa. Pysyvämmässä luksaatiossa koira liikkuu heikoin askelin varpaat sisäänpäin. Lieväkin luksaatio lisää polven alttiutta muille vaurioille (esim. ristisiderepeämät), jotka saattavat vaatia leikkaushoitoa - ylipaino ja huono lihaskunto lisäävät riskiä.

Patellaluksaation tarkkaa periytymistä ei tiedetä. Usein sairaus kuitenkin liittyy liian suoriin takaraajoihin, mutta myös muut tekijät, kuten esim. virheellinen ruokinta, voivat vaikuttaa. Lievänä patellaluksaatio ei yleensä aiheuta pienikokoiselle koiralle ongelmia. Vaikeampiasteiset hoidetaan kirurgisesti.

Rotujärjestö suosittaa jalostukseen käytettävien koirien polvien tarkastamista.

Muita amerikancockerspanielilla tavattavia sairauksia

Edellä lueteltujen, varsinaisten perinnöllisinä pidettävien sairauksien lisäksi useimmilla koiraroduilla esiintyy sairauksia, jotka ovat tyypillisempiä tietyssä rodussa tai jopa suvussa kuin koirapopulaatiossa keskimäärin. Tällöin on syytä epäillä, että perimällä on osuutta ainakin sairastumisalttiuteen. Nämä ovat usein edellisiäkin enemmän koirayksilön elämänlaatuun ja -pituuteen vaikuttavia. Vakavimmat ovat onneksi varsin harvinaisia.

Amerikancockerspanielillakin on tällaisia sairauksia. Rodussa tavataan mm. kilpirauhasen vajaatoimintaa, iho- ja korvaongelmia, epilepsiaa, kirroosiin johtavaa maksasairautta, erilaisia autoimmuunisairauksia sekä rokotuskomplikaatioita. Lista saattaa aluksi kuulostaa veret seisauttavalta ja pelottavalta, mutta kuten sanottu, useimpia niistä tavataan vain hyvin harvoin.

Kilpirauhasen vajaatoiminta oireilee varsin vaihtelevasti, tyypillisimpiä ovat erilaiset iho-oireet (hilseily, huono karva), tulehdusalttius, narttujen lisääntymisongelmat (heikot kiimat, tiinehtymisongelmat), väsymys. Diagnoosi tehdään verinäytteellä, ja sairaus on hoidettavissa täysin lääkityksellä.

Iho- ja korvatulehdusalttius on osittain rotumme huonoa mainetta, mutta osittain tosiasia. Usein taustalla voi olla puutteellinen hoito, mutta ei aina. Syynä saattaa olla allergiat, e.m. kilpirauhasen vajaatoiminta - kaikkiin ei löydy erityistä syytä.

Epilepsia alkaa tyypillisimmin 1-5-vuotiaana. Kohtauksia saava koira on aina tutkittava ennen lääkityksen aloittamista, sillä suinkaan kaikki kohtaukset eivät ole epilepsiaa. Useimmat koirat tulevat hyvin toimeen lääkityksellä ja elävät normaalin elämän.

Maksakirroosi / krooninen aktiivinen hepatiitti on sairaus, jota tavataan vain muutamilla roduilla. Osa epilepsiatyyppisiä kohtauksia saavista koirista paljastuu tutkimuksissa tällaisiksi. Ensimmäinen oire on usein nesteellä täyttynyt vatsaontelo, esiintyy myös oksentelua, lisääntynyttä juomista, sairauden loppuvaiheessa ruokahalu ja yleiskunto heikkenee. Diagnoosi tehdään verinäytteestä (nk. sappihappotesti) yhdistettynä muihin tutkimuksiin. Ennuste on varsin huono, sairaus johtaa useimmiten kuolemaan muutaman kuukauden kuluessa. Sairastuneiden koirien ikä vaihtelee 1½-8v.

Autoimmuunisairauksia on hyvin monenlaisia, mutta amerikancockerilla tavataan mm. autoimmuunihemolyyttistä anemiaa (IMHA tai AIHA). Taudin ennuste vaihtelee; suurin osa toipuu täysin ja vaatii enintään jatkuvan lääkityksen, mutta sairauteen voi myös menehtyä. Näitä sairauksia esiintyy satunnaisena kaikilla roduilla.

Rokotuskomplikaatiot. Amerikancockerspanieleilla on tavattu vakavia keskushermosto-oireita ja kohtauksia 1-2 viikkoa ensimmäisen rokotuksen jälkeen. Sairastuneet oireilevat useimmiten varsin voimakkaasti, ja koska hoitoa ei toistaiseksi tunneta, pennut usein menehtyvät.

Kuten yllä jo on mainittu, nämä vakavat sairaudet ovat harvinaisia. Niitä on tavattu monissa suvuissa. Yleiseltä terveydentilaltaan amerikancockerspanieli on rotujen keskivertoa - ei sen sairaampi kuin muutkaan.

Jalostustoimikunnan tiedote jenkin pevisasta

Etusivulle